Kostonjoki-sarjan ensimmäinen osa, KOSTONJOEN KOHINA, kuvaa väkevästi ja koskettavasti monivaiheista Koillismaan elämänmenoa 1950-luvun Taivalkoskella. Ankarasti suomalaisia koetelleiden sotien jälkimainingit näkyvät ja tuntuvat edelleenkin Koitilan kyläyhteisössä. Teos sisältää lähihistoriallista tieto- ja perinneaineistoa sekä kertoo sen sukupolven työstä ja uhrauksista, jonka varaan Suomi on nykyisen hyvinvointinsa voinut rakentaa.

Vanhaisäntä Antti vaimoineen on antanut työvuosiensa viimeiset rippeet kotitilansa jälleenrakentamiseen. Antin pojan Vilhon, ja hänen vaimonsa Annan keskinäiset suhteet ovat vuosien saatossa kovalla koetuksella. Vaimon salamyhkäinen tausta heittää varjon Vilhon ja samalla koko perheen elämään. Perheen tyttäret muuttavat pois kotoa heti aikuistuttuaan ja isä jatkaa ilman miehistä apua vuodesta toiseen. Jo kymmenvuotiaana Matti, vanhin pojista, lähtee isänsä avuksi myös metsätöihin, missä Marja oli ollut "pojankorvikkeena" ennen maailmalle lähtemistään.

Isännyydenvaihto Antilta hänen ainoalle pojalleen Vilholle ja sii-hen liittyvä perinnönjako ovat riitaisia. Keinoja kaihtamatta Vilhon sisarukset ajavat veljensä ahdinkoon. Vuosikymmenen vaihteen jäl-keen Anttilan perheen elämään tulee uusi suunta. Kolmetoistavuotias Matti osoittaa isälleen täyttävänsä miehen mitat. Kostonjoki-sarjan ensimmäisen osan lopussa Vilho palaa Oulun matkaltaan ennalta arvaamattomaan tilanteeseen. "Miksi se linjuri ei pysähtynyt Otson kohdalle", vielä aamuyöllä hereillä oleva pelokas Anna pohtii.