Yllättäviä välähdyksiä, joissa Huovinen nostaa maailmannäyttämön etualalle usein pieniä, mutta merkitykseltään sitäkin suurempia ilmiöitä.
Veikko Huovisen Lyhyet erikoiset avartavat näkökulmia ja pidentävät ikää. Mm. Kaarle II Kaljupäälle, Kaarle Paksulle, Fredrik II Rautahampaalle, Maria Veriselle ja Kaarle IV Mielipuolelle omistetuissa jutuissa tarraudutaan mielikuvitusta ruokkiviin aiheisiin kuten Tarzanin keinoihin pärjätä Suomen luonnossa ja mannekiineihin atomisodan jälkeen. Myös Nuo purkit jotka söin, Paneelikeskustelu navetassa, Kaunotar ja silli ja monet muut jutut sisältävät yllättäviä välähdyksiä, joissa Huovinen nostaa maailmannäyttämön etualalle usein pieniä, mutta merkitykseltään sitäkin suurempia ilmiöitä. Lukijat Risto Mäkelä, Jukka Puotila ja Aapo Vilhunen.

Veikko Johannes Huovinen syntyi Simossa 7. toukokuuta 1927. Nuoruutensa hän vietti Sotkamossa. Hän on opiskellut metsätieteitä Helsingin yliopistossa. Valmistuttuaan 1953 Huovinen muutti Sotkamoon. Siellä Huovinen työskenteli metsänhoitajana vuosina 1953-56, jonka jälkeen hän siirtyi vapaaksi kirjailijaksi. FT h.c. Oulun yliopisto 1983. Veikko Huovinen kuoli 4. lokakuuta 2009 Sotkamossa. Veikko Huovinen sai marraskuussa 1999 professorin arvonimen pitkäaikaisesta työstään suomalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin parissa.