Mitä moninkertainen ministeri ja kansanedustaja Paavo Väyrynen ajatteli, kun Matti Vanhanen jätti yllättäen pääministerin paikkansa? Kenelle tarjottiin alunperin nykyisen hallituksen ulkoministerin salkkua? Kannattaako politiikassa ottaa selkävoittoa vastustajasta? Mistä Keskustan kannatuksen lasku johtuu ministeri Väyrysen mielestä? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin saadaan vastaus Paavo Väyrysen teoksessa Huonomminkin olisi voinut käydä. Väyrysen kirja sisältää seitsemän esseetä elämästä, politiikasta ja yrittämisestä.

Väyrynen on valinnut tyylikseen "kontrafaktuaalisuuden" - tai jossittelun, kuten sitä kutsutaan kansan suussa. Lopputuloksena on myös pohdintoja siitä, kuinka monet Suomen politiikan isot tapahtumat olisivat voineet mennä. Jossittelusta syntyy herkullisia näkökulmia, muistutus siitä, että historia on toisinaan sattumusten summaa. Väyrysen kriittisestä kynästä saavat oman osansa myös media, imagotempuilla ratsastavat Vihreät ja Kokoomus, oma puolue ja ministerikollegat: "Kun Alex tuli Suomeen Vanhasen hallituksen ulkoministeriksi, hän oli kuin joutsen, joka laskeutui suomalaisen median ankkalammikkoon."