Yksittäisellä ihmisellä ei 1900-luvun maailmassa ollut todellisuutta: hän oli korkeintaan abstraktio tai satunnaisuus, joka saattoi olla tiellä, kun pohdittiin edistystä, kirjoittaa Juha Varto. Teoksessaan Tanssi maailman kanssa tämä suomalaisen fenomenologian voimahahmo tutkii yksittäisen ihmisen olemista. Runoilijan täsmällisyydellä kirjoitettu kulttuurikritiikki puree tiedettä, kasvatusta ja taidetta, joka hukuttaa yksittäisen kokemuksen kuvitelmiin ja yleistyksiin. Varto hioo uutta ajatusta ihmisestä taitavana, haluavana ja lihallisena. Hän hakee esimerkkinsä kirjallisuudesta ja kuvataiteesta. Tavoitteena on luova paluu vanhaan viisauteen: merkityksellinen kokemus ilmenee kohtalona, omassa mitassa, omassa paikassa.