Kirjan voi tilata myös sähköisenä pdf-muodossa Ellibsistä

Taidekasvattajalle estetiikka on taidon ymmärtämistä mahdollisimman laajasti. Taito ei voi tarkoittaa osaamista, mekaanista toistamista vailla tajua tekemisestään. Taitoon sisältyy aina oivallus toiminnan periaatteesta, moraalista ja vastuusta. Samoin siihen kuuluu, että pystyy selittämään toiselle taitonsa, ohjaamaan ja opettamaan. Koska esteettinen aistisena on ihmisen konkreettisin side maailmaan ja maailman kautta toisiimme, on ilmeistä, että juuri estetiikassa voi oivaltaa, mikä on taidon paikka.

Mutta estetiikka tarkoittaa paljon muutakin. Se kuvaa kunakin aikana ja kussakin kulttuurissa käsitystä tiedosta ja sen alkuperästä, tiedon varmuudesta ja ilmaisemisesta esittämällä, kuinka taito ja taitaminen (taide) asettuu ihmisen elämään. Keskeiseksi nousee yleensä kysymys, voimmeko luottaa aistien antamaan kokemukseen maailmasta. Luottaminen tarkoittaa myös oikeutusta ilmaista kokemansa tavalla, jonka toiset voivat ottaa vastaan taidon ilmauksena.

Tällä tavoin estetiikka kattaa ihmisen maailmasuhteen tärkeät koordinaatit: varmuuden, luottamuksen, tarpeen ilmaista, ottaa yhteyttä toisiin, kehittää itseään ja paljastaa jotakin itsestään ja maailmasta yhteistä pohtimista varten. Estetiikka käsittelee ilmaisemista ja sen pohtimista; niinpä estetiikkaan kuluvat sekä taidon periaatteet, toiminnan tulos, keskustelu näistä ja ajatteleminen.