Roope palasi huoneeseensa. Käytävällä valemiliisi katsoi Roopea ihmeissään: Mitä perkelettä, miten tuo mies tuossa kävelee? Oliko jotain mennyt pieleen vai oliko tämä hiippailija väärä mies?

Roope punnitsi mielessään, yrittäisikö hän selittää miliisille, mitä WC:ssä oli kokenut. Mutta hän päätti pitää suunsa kiinni. Päästyään huoneensa ovelle Roope kääntyi, väänsi hymyn naamalleen ja nosti kättään. Miliisi vastasi nostamalla hänkin kättään, mutta hymyyn hän ei vastannut.

Valemiliisi nousi tuoliltaan, hän oli ymmällään. Potilas häipyi huoneeseen numero yhdeksän. Uhrin piti olla huoneessa kymmenen. Jotain oli nyt pielessä. Otsalle pukkasi hikeä. Koppalakki takaraivolla hän lähti ottamaan selvää, oliko tappaja WC:ssä vielä. Hän löysi valokatkaisijan ja sai valot päälle. Palkattu ammattitappaja makasi vatsallaan lattialla, jolla näkyi verta ja virtsaa. Kädet oli köytetty rautalangalla lämpöpatterin putkeen...

Harri Varpomaan esikoisteos on kertomus suomalaismiesten työkeikasta Venäjälle, jossa heille tapahtuu yhtä jos toista. Joku löytää elämänkumppanin, joku toinen tulee ryöstetyksi tai hänen henkeään uhataan omassa rappukäytävässä. Kirja vie lukijansa mukanaan rosvojen, ilotyttöjen, korruptoituneen poliisikunnan ja iloisten suomalaisvelikultien rempseään maailmaan.