Käsillä oleva oppikirja on tarkoitettu johdannoksi ja keskustelun virittäjäksi kai-kille, jotka ovat kiinnostuneita kulttuurienvälisestä viestinnästä ja monikulttuuri-sesta kasvatuksesta. Pääpaino on viestinnässä, mutta pedagogiikka on väistä-mättä mukana jokaisessa jutussa, koska useimmat kirjoittajat ovat tai ovat olleet opettamassa suomea ulkomaisissa yliopistoissa.
Oppikirjan kirjoittaminen on katsottu tarpeelliseksi, koska kulttuurienvälinen viestintä on yleistä nykysuomalaisen elämässä. Arkea kulttuurienvälisestä vies-tinnästä on tullut maapalloistumisen myötä: raha ja työ liikkuvat yli rajojen, sa-moin tiede ja taide (ks. esim. Martell 2010, 67–88); viimeistään Internet ja li-sääntynyt turismi ovat hoksauttaneet, että kansainvälistyminen koskee ketä ta-hansa kansalaista. Monikulttuurisuus ei kuitenkaan rajoitu ainoastaan tällaisille luontojaan ylikansallisille elämänaloille, vaan jokaisesta suomalaiskaupungista-kin löytyvät omat maahanmuuttajansa ja heidän lastensa kouluttamiseen tarvitta-vat koulut. Suomalainen maaseutukaan ei ole yksin suomalainen, sillä jo 1990-luvun alussa pakolaiskeskuksia perustettiin myös pieniin pitäjiin.
Suomen kansainvälistymistä kuvaavat hyvin Tilastokeskuksen tiedot. Niiden mukaan toistaiseksi eniten maahanmuuttoa on ollut vuonna 2008, vaikka jo vuonna 2009 lukumäärä pieneni hieman. Silti tuolloinkin ulkomailta Suomeen muutti 26 700 henkeä. Tilastokeskuksen mukaan määrä oli 2 400 henkilöä pie-nempi kuin edellisvuonna. Suomesta ulkomaille muutto väheni myös hieman 12 150 henkeen. Maahamme siis muutti vuonna 2009 yhteensä 14 550 henkeä enemmän kuin täältä lähti muualle. Määrä oli tuhat vähemmän kuin vuotta aiem-min. EU-maista Suomi sai muuttovoittoa 4 300 henkeä. (Tilastokeskus 2010.)
Monikulttuuristuva yhteiskunta on todellisuutta myös suomalaisessa koulussa. Etnisiltä taustoiltaan, iältään ja sukupuoleltaan erilaiset oppilaat opiskelevat sa-moissa ryhmissä ja toimivat samoissa kouluyhteisöissä. Maahanmuuttajataus-taisten oppilaiden osuus peruskoulujen oppilaista kasvaa nopeasti: muita kieliä kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien oppilaiden osuus Helsingin pe-ruskouluissa lienee vuonna 2025 lähes neljännes eli 23,3 prosenttia koululaisista. Ennusteen mukaan jo vuonna 2015 Helsingissä on kouluja, joissa ulkomaalais-taustaisten oppilaiden osuus ylittää 50 prosenttia. Samansuuntainen kehitys on ollut muuallakin Suomessa, joskaan ei yhtä nopea. (Jokisalo 2009, 51.)
Olennaista kansainvälistymisessä on ilmeisesti se, mitkä arvot sitä ohjaavat, mi-kä on sen tavoite, sisältö ja luonne. Erityisen tärkeää näiden kysymysten esittä-minen on kasvattajille, jotka valmistavat tulevaisuuden kansalaisia maailmaan, joka on monikulttuurinen ja globalisoituu nopeasti. (Räsänen 2004.)
