Suomen ja Neuvostoliiton välillä vuonna 1984 solmitulla YYA-sopimuksella oli aikanaan monia rooleja. Henkilöstä riippuen se nähtiin uhkakuvana, henkivakuutuksena, realismina, ystävyyspolitiikkana, siteenä oikeaan viiteryhmään, pakollisen uskontunnustuksena. Nykyään se on joillekin camp-huumorin aihe. "YYA-Suomi" on monille käsite, johon kiteytyy kaikki olennainen etenkin 1970-luvusta. Tämä kirja tarkastelee monen asiantuntijan artikkelien kautta YYA-sopimusta. Kirja ei sitoudu modernistisesti irti "perinteistä" poliittisesta historiasta, vaan Paasikivi ja Kekkonen ovat jälleen keskeisesä asemassa. Kirjoittajat pyrkivät kuitenkin näkökulmiin, jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle: YYA-sopimuksen isyys, vastustajat, ruohonjuuritaso, julkikuva, ystävyyspoliittisen "maan tapa" ja niin edelleen. Sekä taustoista että sopimuksen luoman poliittisen kulttuurin perinteestä löytyy paljon uutta. Pyrkimyksenä ei ole silti ollut koettaa kattaa kaikkia YYA-sopimukseen liittyneitä ilmiöitä, sillä se olisi ollut mahdotonta. Jatkotutkimuksille "YYA-Suomesta" jää edelleen tilaa. Ne ovat mitä toivottavimpia, jotta myyttisyys ilmiön ympärillä vähenisi - vaikka juuri myytit suuren yleisön mielenkiintoa yllä pitävätkin.