Masennuksesta on muodostunut merkittävä kansanterveydellinen ongelma. Psykoterapia on eräs keskeisimpiä masennuksen hoitomuotoja, ja sillä pyritään lievittämään niin inhimillistä kärsimystä kuin ehkäisemään masennuksesta aiheutuvia yhteiskunnallisia haittojakin. Psykoterapian vaikuttavuudesta on saatu näyttöä määrällisiin muuttujiin perustuvien ryhmävertailujen avulla, mutta laadullisesta näkökulmasta terapian tuloksellisuutta on tutkittu varsin vähän.

Tässä tutkimuksessa selvitetään masennuksen vuoksi psykoterapiaan hakeutuneiden ihmisten subjektiivisia kokemuksia eri terapiamuotojen vaikutuksista sekä heidän käsityksiään masennuksensa muutoksiin tai muuttumattomuuteen vaikuttaneista tekijöistä. Tämän lisäksi psykoterapiaa tarkastellaan ihmisten merkityksenantotapojen näkökulmasta osana ihmisten itsestään kertomia "sisäisiä tarinoita".

Raportissa todetaan, että psykoterapian voi nähdä paikkana, jossa ihmisellä on tilaisuus muokata ja kertoa itsensä kannalta mahdollisimman hyvää tarinaa. Hyvä tarina voi kuitenkin olla jokaiselle omanlaisensa. Toivottavaa olisikin, että terapiassa oltaisiin kiinnostuneita siitä, millaisia tarinoita ihmiset kertovat itsestään ja millaisia muutoksia itse kukin omaksumiinsa tarinoihin tarvitsee kokeakseen elämänsä ymmärrettäväksi, hallittavaksi ja arvokkkaaksi.