Aamu tunturissa Naurava aamuaurinko kieppuu Saanatunturin laella. Nousee ylös kivimäkeä elämän pyörä. Se heittelee ilonsäteitä Kilpisjärven takana oleville Ruotsin tuntureille. Villavat pilvilampaat kisailevat valossa. Villat leijuvat rinteillä, tuntureilla hissutellen hiihtelevät. Tunturikoivikossa hymyilevät miniauringot keltakukkaiset kullerot. Kulleroiden rinnalla
hehkuttavat värejään orvokit, leinikit, katkerot ja ailakit. Kirjon huippuna kukoistaa alppiruusu. Riemullinen on Lapin lyhyt kesä. Keväällä riekko hekottelee tunturissa. Kun hupenevat hanget herättävät tunturipuron, saapuu kellolintu reviirilleen ja laulaa tunturikurussa aamusta iltaan. Vieläkö joskus saan istua Saanan laaksossa, Kilpisjärven rannalla sammaloituneella kivellä ystävieni seurassa? Vieläkö saan sanoa tunturimaan tuttaville: - Naura, veli metsäkana, naura niin että vuosisataiset kiven mulkerot tunturinkuvetta vierivät! Naura riekko, helkyttele sinirinta, säristä järripeippo, kaiuta haikeutta leppälintu!