Äänikirjassani selostan entisaikaista, heinäntekoa, ja puintitapoja. Vuosikymmeniä sitten heinämaat olivat suurelta osin luonnonniittyjä vaikeakulkuisten taipaleiden takana. Tärkein heinien kaatoväline oli viikate, tai jopa siipiviikate. Myös viljat korjattiin sirppejä ja viikatteita käyttäen. Usein oltiin säiden armoilla, sillä sato oli saatava kuivana latoihin, tai suoviin. Latoihin heinät kannettiin sapilailla ja takkavitsoilla. Myös hevosen vetämällä heinälavalla heinät kuljetettiin latojen oviaukon luo, mistä ne hangottiin sisään. Niittyeväinä syötiin kotona leivottua leipää, kotivoita ja suolakalaa ja särpimeksi ryypättiin raikasta piimää. Piimä - ja kalja astioita säilytettiin helteen aikana lähteissä, tai ojien pohjalla.
Tuntuu todella pahalle, kun esi-isien raivaamat pellot nykyisin pensaikkoa ja metsää kasvavat ja ladot ovat luhistuneet hirsi-, tai lautakasoiksi. Latojen tilalla ovat muoviin käärityt heinäpaalut odottamassa siirtoa harvoille massiivisille karjatiloille. Vuosikymmeniä sitten laajoilla pelto-aukeilla laulelivat leivoset, nyt niitä on enää jokunen pari. Lintujen pesäpaikat ovat vähentyneet salaojituksen seurauksena. Kirjassani haluan jättää jälkipolville jotain tietoa siitä kuinka entisaikaan heinää tehtiin ja viljaa puitiin.