Kelottunut haka – aita kertoo tarinaa, lapsuudesta muistikuvat mieleen palajaa.
Oli entisaikaan rauha mailla, tasapaino vertaa vailla naapureiden polut eivät ruohottuneet, ei. Talvi – illoin höylänlastut täytti lattian, iltapuhteen väki vietti hauskan, hupaisan. Puusta tehtiin saavit, kiulut, vakat, talousastiat, sukset, sauvat, kelkat, reet ja tuohikontit myös, eipä silloin rahaa ollut, huvitusta työ.

”Nyt on pitkä matka taivallettu, veräjälle pysähdytty, askel lyhyt töksähtää mätästä ei silmä näe. Lapsuusniitty sammalmatto, pihapolku kanervikko, vinttikaivon sanko saa myrskysäässä kilkattaa…

Toivon äänikirjan kuuntelijoille mieluisia kuunteluhetkiä. Pakinat ja lukija Valde Aho.