”... mielin kielin mielin ...”-esseerunoelman runominä pohdiskelee runoutta ja sen evoluutiota alkaen puolentoista miljoonan vuoden takaa ja päättyen puolentoista miljoonan vuoden päähän nykyhetkestä. Kerronnassa ei ole mitään sellaista, joka ei voisi olla todeksi mahdollista, vaikka kyse onkin fiktiosta. Ihminen oppi puhumaan pari sataa tuhatta vuotta sitten. Silti runous syntyi jo toista miljoonaa vuotta tätä aikaisemmin ja jatkuu vielä merkkijärjestelmien jälkeenkin.