Tutkimuksessa tarkastellaan tehokkuuden rajoja tehokkuusilmiön mittauksesta käsin. Tarkempi tutkimuskohde on DEA-menetelmä (Data Envelopment Analysis), joka pohjautuu taloustieteen ja operaatiotutkimuksen teoriaperinteeseen. Tutkimustehtävänä on analysoida DEA-menetelmän teoreettisia ominaispiirteitä ja tietosisältöjä. Tutkimuksessa luodaan DEA-menetelmään ja tulosmittaukseen aiemmasta perinteestä poikkeava tieteellinen näkökulma. Tämä näkökulma rakentuu tutkimuksen metodisissa valinnoissa. DEA-menetelmää tarkastellaan sekä todellisuutta koskevien ontologisten ja epistemologisten olettamusten summana että tulosmittauksen ongelmia ratkaisemaan pyrkivänä tekniikkana. Aiempaa tietämystä lisää myös vahva kytkentä empiiriseen kohdekontekstiin, joka tässä tutkimuksessa on suomalainen yliopistokonteksti. Tulosmittauksen taustaolettamuksia ja yksittäisten mittauksellisten ratkaisujen perusteita tarkastellaan esimerkkilaskelmien ja muiden yliopistokontekstia koskevien analyysien kautta. Tutkimus haastaa monia näkemyksiä tehokkuusilmiöstä, sen arvioinnista ja mittauksesta. ´Kätketyn agendan´, tietoisten ja tiedostamattomien olettamusten esille nostaminen ja niiden empiiriseen organisaatiokontekstiin sidottu analyysi on väline tulosmittauksen olemuksen, mahdollisuuksien ja rajoitteiden ymmärtämisessä ja kriittisessä tarkastelussa. Tutkimuksen tuottama tieto DEA-menetelmän konkreettisen soveltamisen reunaehdoista yliopistossa ja muissa mittauskohteen näkökulmasta. DEA-menetelmän, samoin kuin muiden menetelmien, ongelma on usein mittausmetodologisten rationaliteettien korostunut asema suhteessa tulosmittauksen kohteen luonteenpiirteiden syvään ymmärtämiseen. Tehokkuuden rajoista tarvitaankin näin ollen sekä yleistä teoreettis-metodologista että tietyn mittauskontekstin toiminnallisiin sisältöihin kytkeytyvää tietoa.