Väinö Tannerin unohdetut päiväkirjat löytyivät yllättäen Yhdysvalloista, jonne Suomen Washingtonin-lähettiläs Hjamar J. Procopé oli siirtänyt ne turvaan vuonna 1945, ennen "sotaan syyllisten" nimeämistä ja oikeudenkäynnin aloittamista. Tannerin päiväkirjat on yhtenäiseen muotoon konekirjoitettu 228-sivuinen sivuinen teksti. Dosentti Hannu Rautkallio löysi kiinnostavan aineiston Stanfordin yliopiston yhteydessä sijaitsevasta Hoover Instituutin arkistosta. Nimeään kantavan laitoksen oli perustanut Procopén henkilökohtainen ystävä Yhdysvaltain entinen presidentti Herbert Hoover.

Kun Tanner vankilasta vapauduttuaan vuonna 1952 kirjoitti kirjansa Suomen tie rauhaan 1943-44, hän käytti näiden muistiinpanojen kopiota soveltuvien osin hyödyksi. Yhdysvalloista löytynyt päiväkirjojen versio on kuitenkin aito ja alkuperäinen. Päiväkirjojen toimittaja on liittänyt niiden eri yhteyksiin ennen julkaisemattomia asiakirjatietoja ja viittauksia uusimpaan tutkimukseen.

Väinö Tannerin säätiön puheenjohtaja, fil.toht. Lasse Lehtinen on laatinut teokseen monipuolisen ja syvällisen kuvauksen Tannerin merkityksestä itsenäisen Suomen keskeisenä vaikuttajana ja "Moskovan maalitauluna". Henkilökohtaisella vastuunkannollaan ja arvovallallaan Tanner takasi kansan yhtenäisyyden nimenomaan vuosina 1943-1944, kun Moskova vaati ehdotonta antautumista, johon ei voitu alistua.

Tannerin unohdetut päiväkirjat julkaistaan nyt ensimmäisen kerran alkuperäisessä asussaan. Niistä voi aistia kansakunnan kohtalonhetkien dramaattisen intensiteetin. Tannerin kirjallinen tyyli on karussa toteavuudessaan vaikuttava. Vuosina 1943-1944 Väinö Tanner oli presidentti Risto Rytin rinnalla ratkaiseva poliittinen päättäjä, muita hallituksen jäseniä väheksymättä. Vasta nyt vahvistuu Tannerin merkittävä rooli ulkopolitiikan ratkaisuissa ja marsalkka Mannerheimin henkilökohtaisena poliittisena luottohenkilönä.

"Siinä nyt ollaan. Suomi on tänään saanut kahden suurvallan vaatimukset selville ja on niiden välisessä puristuksessa." (Väinö Tanner, 23.6.1944.)