Käsin tehdyllä työllä ansaitsivat esiteollisessa Turussa sekä miehet että naiset. Kirsi Vainio-Korhonen tutkii heidän elämänkulkuaan ja analysoi käsityötä sekä lakisääteisenä ammattina että laajojen väestöryhmien toimeentulostrategiana. Keskeistä on kulutuksen, tuotannon ja sukupuolen suhde. Missä olosuhteissa ja kenelle käsintehdyn esineen valmisti mies ja missä ja kenelle nainen? Miten paljon ja millaisia käsityötuotteita turkulaiset arjessaan tarvitsivat ja kuka tyydytti heidän tarpeensa, valmisti kankaat, vaatteet, jalkineet ja leivät?
Mukana ei ole vain virallinen talous, vaan käsityötuotannon koko kenttä, myös sen epävirallinen puoli. Tuottajan statuksen saavat niin käsityöläismestarit, pukineita luvatta valmistavat fuskarit kuin ammattikunta-alojen ulkopuolella työskentelevät liinavaateompelijat, sukankutojat ja myssyntekijät. Uutta tutkimuksessa on myös se, että naiset tulevat erittäin näkyviksi sekä kuluttajina että valmistajina.