Läheisen itsemurha jättää jäljellejääneiden elämään erityisen arven.

Jotkut kuvaavat, kuinka tapahtuma on jakanut elämän; on aika ennen itsemurhaa ja aika sen jälkeen. Osa puhuu vammasta, joka on jäänyt pysyäkseen ja jonka kanssa on opittava elämään. Toiset kertovat, että elämä ei ole palautunut ennalleen; kappale minuutta on mennyt itsensä surmanneen mukana. Menetys on suistanut kriisiin, josta selviytyminen tuntuu mahdottomalta. Uusitalo selvittää tutkimuksessaan, millaisia jälkiä itsemurha jättää läheisten elämään, millaisia muotoja itsemurhamenetyksen aiheuttama suru saa ja millaiset kokemukset tukevat läheisensä itsemurhan kokeneiden sopeutumista ja toipumista.

Tutkimuksessa piirtyy itsemurhamenetyksen aiheuttama surun kirjo sen monin eri vivahtein. Tutkimusaineiston pohjalta eritellään niitä tekijöitä, jotka edistävät ja vaikeuttavat itsemurhamenetykseen sopeutumista. Tutkimuksen johtopäätöksinä ehdotetaan menettelyjä, joilla tehostetaan itsemurhan vuoksi surevien täsmäapua sekä itsemurhien ehkäisyä.