Kärsimyksen runoilijana tunnetun Tulenkantajien aikalaisen Uuno Kailaan (1901-1933) ensimmäinen runokokoelma vuodelta 1922.Kailaan esikoisteoksessa on nähtävissä kosketuksia Baudelairen runouteen ja saksalaisten ekspressionistien tuska- ja tunnustus-lyriikkaan. Samalla se viitoittaa tietä myöhäistuotannolleen esittelemällä jo runoutensa keskeiset teemat: itsetutkiskelun ja sisäisen tiliteon.