Pystylasti on mustan huumorin sävyttämä lyhytproosakokoelma autoilijoiden pysyvistä tuskista ja ohikiitävistä nautinnoista. Novelleissa seurataan linja-autoilijoita, rekkakuskeja ja taksikuskeja, jotka puristavat työkseen rattia ja vapaa-ajalla milloin mitäkin, joskin moni koura vaihtaisi kylmän lasin lämpimään kupeeseen.

Pystylasti on täyteen ladattua pyöreän pöydän viiltävää filosofiaa niin työnteosta, politiikasta, elinkeinoelämästä kuin suvunjatkamisestakin (tai sen jatkumattomuudesta). Rakkaudesta, sen puutteesta ja herravihaisista äijistä on harvoin tarinoitu yhtä ytimekkään koskettavalla keveydellä.

Jos Bukowskin Postitoimisto kertoi renttukirjailijan vuosista postimiehenä, Pystylasti antaa puheenvuoron taukotupiin ja matkahuoltojen kahvipöytiin. Vaikka raskas työ vaatii raskaat huvit ja seurannaisvaikutuksena ilmenevä moraalittomuus saa monet kasvot, kertojan maailmankuva on kaukana itsekkäästä nautiskelusta. Tässä paha saa palkkansa, vaikka hyvääkään ei palkita.