Kesällä 2005 Naantalin kirkon kupeessa tehtiin arkeologisia kaivauksia, joiden ainutlaatuiset tulokset innostivat nyt julkaistuun teokseen. Runsaat maalöydöt kertovat varakkaasta luostarista ja birgittalaissisarten arkielämästä muurien sisällä. Löydöt vahvistivat ennakkokäsityksiä luostariväen työskentelystä esim. kirjallisten töiden ja korkealuokkaisten käsitöiden parissa.

Arkeologien lisäksi kirjoittajakuntaan kuuluu historioitsijoita ja luonnontieteilijöitä, joilla on läheinen suhde Naantalin historiallisiin kerroksiin. Heidän artikkeleissaan valotetaan sekä luostaritutkimuksen historiaa Naantalissa että luostarin suhdetta sitä ympäröineeseen yhteiskuntaan. Yhdistämällä eri tieteenalojen näkemyksiä saadaan entistä monipuolisempi kuva Armon laaksossa keskiajan lopulla kukoistaneesta yhteisöstä ja sen arjesta.

Kirjassa esitetään ilmastotutkimukseen perustuen aivan uusia ajatuksia siitä, miksi Naantalin luostarin rakentaminen hidastui heti alkuvuosien jälkeen. Kirja ottaa kantaa myös kysymykseen luostariraunioiden esiin kaivamisesta ja paljastamisesta yleisölle.

Naantalin birgittalaisluostari oli yksi merkittävimpiä yhteisöjä keskiajan lopun Suomessa. Luostari, kirkko ja kaupunki muodostivat kokonaisuuden, jota ylpeänä esiteltiin myös pyhiinvaeltajille. Naisille birgittalaisluostari tarjosi aivan uuden elämäntavan.

Kaksikielisen kirjan toimituskuntaan ovat Kari Uotilan lisäksi kuuluneet Georg Haggrén, Kaisa Häkkinen, Ulrika Rosendahl, Anne Sjöström ja Anna-Maria Vilkuna. Kirjan ovat yhteistyössä tehneet Muuritutkimus ky ja Naantalin museo, julkaisemiseen ovat osallistuneet myös Naantalin seurakunta ja kotiseutuyhdistys Vallis Gratiae ry.