Unto Matinlompolo on tunnetuimpia pohjoisen tarinankerronnan perinteen ja murteen taitajia. Häneltä on aiemmin ilmestynyt kuusi kirjaa. Niistä kolme on murteella, jossa pohjana on Peräpohjolan ja Lapin hoota viljelevä kieli Tornionlaakson vivahtein.

Kirjailija kuvaa uuden, seitsemännen kirjansa Mettän poika teemaa:

Mettä. Kevhään suuri alkuloisto ko päivä jatkuu ja hanki hikkoilee, riisuu lumet alas puista. Sitten jo valmis maa ottaa kaiken halthuunsa, herrää. Ääniä ja elämää, lissäintymisen ikiaikanen alku ja kohta täyttyminen. Kesä tiinehtyy ja poikii, kasvaa uutta harmajasta maasta, ellää jo täytenä kohen syksyä, talvea.

Lapsesta saakka olen ollu mettän poika. Opetellu sielä töitä ja tulistellu, makkoilukki ko se kuuluu luonthoon seki. Kuuluu siihen elähmään niinko syntymän myötä tulheena.

Koko muu elämäki on jollaki sitheelä ollu mettästä, maista ja vesistä. Joen virtaamana ja järven tyvenessä ko tuuli alenee. Tullee ilta ja lepo. On hyä olla ja tuntea että on. Ei missään sitä tunne niin ko mettissä.

Mettä on mulle syntymää ja kuolemaaki ko sen vikate viimen leikkaa ommaansa. Ja siinäki niitossa en halvaa olla muuta ko kortetta, heinää ja kaiken vihreän painumista levole, uutta syntymää oottamhaan. Ja taas uutta nousemista, ikusta kiertoa.