Kristinuskon valo tavoitti Manner-Euroopan pohjoisimmat äärialueet ja suuren Venäjänmaan, kun Bysantin lähetyssaarnaajat välittivät evankeliumia aina maan ääriin saakka. ”Myöhemmin monet Venäjänmaalle perustetut ortodoksiset luostarit muodostivat laajan ja kattavan verkoston”.

Oman tiensä kulkija oli pyhittäjä Stefan Permiläinen, joka eli vuosina 1345– 1396. Hän laati syrjäänien, nykyisten komilaisten aakkoset, kääntäen monia raamatullisia ja liturgisia kirjoja kreikan kielestä. Samoin pyhittäjä Trifon lähti 1400-luvulla Novgorodista, vieden evankeliumia lappalaisten keskuuteen.

Idän kirkon lähetystyö oli syntynyt. Seuraava vaihe oli raamatun käännöstyö Kazanin seudulla. Volgan, Siperian, Kaukasuksen, Tataarien ja Marin kansan kielellä julkaistiin koko raamattu. Kristinusko syntyi Lähi-idässä. Se levisi ensin Rooman valtakunnan itäisiin osiin. Siihen tuli paljon hellenistisen kulttuurin vaikutteita. Alettiin puhua Itä-Rooman valtiosta. Konstantinopolista tuli Itä-Rooman hallinnollinen keskus.

Meillä Valamon luostarista tuli kristillisen lähetystyön ja kulttuurin keskus Laatokan-Karjalaan. Pyhittäjä Sergei toi mukanaan Bysantin luostariperinteen. Hän toimitti Jumalanpalvelukset kreikaksi ja luki evankeliumia karjalan kielellä. Hän sekä Pyhittäjä Herman juurruttivat sinne Bysantin askeesin ihanteet, kirkkolaulun ja kirkkotaiteen ensimmäiset muodot.