Suuren Pohjan sodan melskeissä 1701-1721 joutui suomalaisia ja ruotsalaisia upseereita sotavangeiksi Venäjälle. Siperiassa nämä saivat hengellisiä vaikutteita Saksan pietismistä, Philipp Jakob Spenerin ja August Hermann Francken edustamasta kirkollisesta suuntauksesta. Karoliiniupseereiden myötä pietismi saapui Suomeen ja juurtui heränneiden pappien toiminnan kautta suomalaisten herätysliikkeiden perustaksi. Karoliiniupseerit joutuivat elämään Siperian ahtaissa oloissa, ja lukija saa tutustua Siperian luonnonkansojen elämään ja luonnonuskontojen ja kulttuurintutkijoiden kuten Matias Aleksanteri Castrénin sekä Kai Donnerin saavutuksiin.

Pohjois-Savon herännäisyys ja Nilsiän Ukko-Paavon harvinainen kilvoittelu epäuskoa, köyhyyttä ja nälkää sekä maailmallisuutta vastaan saavat kirjassa huomiota. Samoin herännäispappien Jonas Laguksen, Niilo Kustaa Malmbergin ja Fredrik Gabriel Hedbergin elämäntyö. Henrik Renqvistin pappisuran kuviot kerrotaan tarkoin, ja palataan Paavo Ruotsalaisen ja Suomen kirkon piispojen keskinäisiin näkemyksiin. Tämä kaikki on osa pienen ihmisen uskonelämää, taistelua itsekkyyttä ja sielunvihollisen neuvokkuutta vastaan. Nuoren kansakunnan virkamiehet ja kirkon johtajat kokivat heränneet ja hartauskokoukset jopa uhkana yhteiskuntarauhalle.

Nilsiän, Lapuan, Lapinlahden ja muiden heränneen kansan kotiseutujen historiaan tutustutaan tässä teoksessa, joka luotsaa herännäisyyden vaikutusta Suomen kirkon ja yhteiskunnan kehitykseen.

Samoin tuodaan täsmennystä lestadiolaisen herätysliikkeen syntyyn, Lars Levi Laestadiuksen vaikutukseen raittiuden, hyvien elämäntapojen ja sielunhoitotyön arvojen puolesta. Sananvapaus ja uskonnonvapaus ovat jokaiselle kristitylle kuuluvia oikeuksia, joiden puolesta kannattaa taistella rukoillen ja toimien Jumalan valtakunnan työn edistämiseksi.