TVH on taakse jäänyttä elämää, mutta muistot siitä tuovat vanhemmalle ikäluokalle kuvan suuresta ja tärkeästä valtion laitoksesta, jonka tehtävää varsinkaan sodan jälkeisenä aikana ei sovi väheksyä. TVH:n toimesta rakennettiin maahamme kattava tieverkko, jota ilman hyvinvointiyhteiskuntaa ei olisi voitu rakentaa, metsätaloutta ei olisi voitu hyödyntää, työvoiman liikkuvuus ei olisi ollut mahdollista, liikenteen palveluja ei olisi ollut käytettävissä, kaupan ja palvelujen saatavuus olisi etenkin haja-asutusalueilla ollut tavoittamattomissa ja maataloustuotteiden markkinointi olisi ollut lähes mahdotonta. Yleisesti miellettiin, että TVH on valtio valtiossa. Niin tärkeä laitos oli kansalle ja maalle.
Vaikka kirja sisältää kertomuksia TVH:sta, siinä ei kuitenkaan kerrota järjestelmällisesti laitoksesta, ei sen historiasta, eikä myöskään toiminnasta kuin vain erityisistä tapahtumista, jotka kirjan päähenkilö oli työssään kokenut. Kirja on itse asiassa kokoelma monenkirjavista episodeista, joissa kerrotaan erikoisten tapahtumien ohella nimeltä mainiten henkilöistä, joitten osallisuudet tapahtumiin olivat merkittäviä. Valitettavasti kaikki henkilökuvaukset eivät ole myönteisiä. Se on elämän laki! Mutta ei toki henkilö, joka on joiltakin osin joutunut arvostelun kohteeksi, olisi ihmisenä pohjimmiltaan huono, kehno tai paha. On hyvä lukijan tietää, että arvostelu, jonka kohteeksi henkilö on joutunut, koskee vain sitä kyseistä tapahtumaa, ei kyseistä ihmistä kokonaisuutena.
Lähes koko työikänsä TVH:ta palvelleena tuottaa tuskaa kaiken vanhan tuhoaminen, joka viimeisten vuosikymmenten aikana on kohdistunut valtion laitoksiin ja valtion omaisuuteen. Sodan jälkeisen jälleenrakentamisen hienot ja uskomattoman suuret saavutukset on järjestelmällisesti hävitetty. Presidentti Urho Kaleva Kekkosen ansiosta monipuolistettiin suomalaista teollisuutta, luotiin hyvät elinolot myös köyhemmälle väestönosalle, rakennettiin hyvät kauppasuhteet itänaapuriin. Ne takasivat monelle teollisuuden alalle menestyksen. Samanaikaisesti luotiin suhteet länsimaihin. Nämä meidän nykyiset maailmanparantajat ovat kaupanneet lähes kaiken yhteiskunnan omaisuuden ulkomaiseen omistukseen. Suomi ei enää omista Suomea! Kauppaamatta ovat enää rautatieliikenne, rataverkko, tieverkko, poliisi, ja armeija. Niin tietenkin Neste Oy, vai lieneekö sekin jo myyty? Tässä kirjassa on kerrottu monenlaisista erehdyksistä ja kommelluksista, mutta ne ovat vain vähäisiä pintahipaisuja nykymenoon verrattuna.
