Tässä kirjassa kerrotaan - toisin kuin lukemattomissa sota-ajan kuvauksissa - millaisia olivat pienen pojan muistot köyhyyden ja puutteen ajasta ja mitä kärsimyksiä yksipuolinen ravinto vaikutti hänen terveydelleen. Sellainen sairaus, jonka poika sai kokeakseen ja joka vaikutti vuosia sodan jälkeenkin, on nykyaikana meille suomalaisille tuntematon vaiva. Poika, jonka nimi tässä kirjassa on Paavo, ei itse edes oivaltanut sairauttaan. Krooninen päänsärky ja toistuva väsymystila sekä painajaisunet kuuluivat hänen normaaliin elämäänsä eikä hän osannut sitä valittaa. Se oli hänen osansa olla ja elää sota-aikana ja vielä joitakin vuosia sodan jälkeen ennen kuin sairaus jälkivaikutuksineen hellitti. Paavon kaltaisia lapsia on sodan runtelemassa maassa ollut luonnollisesti lukematon määrä. Valitettavasti kaikki eivät selviytyneet kärsimyksistään niinkään hyvin kuin Paavo.