Ulla Welin kertoo näin itse uusimman, muistojentäyteisen runokirjansa synnystä: "Penkoessani Iso-Äidin jäämistöä löysin pahvilaatikosta nipun kalentereita, niin täyteen merkattuja: lääkäriaikoja, ystävien tapaamisia, lastenlasten kohtaamisia. Kun katsoin ruuhkavuosiaan elävien tyttärieni seinäkalentereita, ne olivat täynnä merkintöjä, kokouksia, lasten kuljetuksia harrastuksiin, koiran viemistä trimmarille ja ties mitä. Niinpä ajattelin supistaa elämäni yhteen vuoteen. Mitä olisinkaan merkinnyt kullekin kalenterikuukaudelle? Näin syntyivät kalenterini reunamerkinnät."