tuokio runoa elon retkiin,
naurua, iloa arjen hetkiin,
- perhosen siiven värinän verran
iloa koimme kesällä kerran -

Ulla Welinin kahdestoista runokokoelma. Runoja. Ilosta. Värillinen kuvitus, kuvittajana Britta Munsterhjelm.

Julkaistuaan edellisen kokoelmansa (Siiven hipaisu) Ulla alkoi saada lukijoilta toiveita: Tämä on hyvä kokoelma, mutta kovin surullinen. Kirjoita joskus runoja ilosta! Ulla päätti tehdä työtä käskettyä. Hän kävi läpi vanhoja kirjoituksiaan, hylkäsi ne, ja kirjoitti kokoelman runoja ilosta. Hän pyysi ystäväänsä Brittaa etsimään ja kuvaamaan ilo-aiheisia kuvia kokoelmaan. Britta totesi myöhemmin: Surua on helppo kuvata, aiheita riittää. Mutta mitä on ilo? Miten se näkyy kuvissa? Pelkkiä kukkasiako metsässä, veden roisketta? Tehtävä oli haasteellinen, mutta molemmat, Ulla ja Britta, selvittivät sen hyvin.

Tämä on 100. Neirol-kustannuksen julkaisema teos.