Tutkimuksessa tarkastellaan siirtokarjalaisten lapsievakkojen muistelukirjoituksia evakkomatkasta. Muistelukirjoitusten evakkolapsuus on kerronnassa ilmaistua lapsuutta. Sen rakennusaineita ovat menneisyyden muistot, eletty elämä sekä nykyhetken tavoitteet. Entisille lapsievakoille lapsuuden koti on aikana ja paikkana kaukana. Muistelukerronnassa ylitetään tätä etäisyyttä pohditaan menneen, nykyisen sekä tulevaisuuden suhdetta. Muistot kytkeytyvät konkreettisiin kiinnekohtiin, kuten esineisiin, paikkoihin ja kehollisiin muistoihin. Tutkimuksessa osoitetaan, että kerronnassa nämä kiinnekohdat ilmenevät eriaikaisten muistojen kimppuina aikahyppyinä ja juonen laajentumisina monille aikatasoille.