Suomen urheilujärjestöissä 1990-luvun alku oli murrosaikaa. Urheilujärjestöjen valtaa alettiin rajoittaa muuttamalla urheilun rahoitusta ja edistämällä urheilun yhden keskusjärjestön mallia.

Esko Ahon hallituksen kulttuuriministeri Tytti Isohookana-Asunmaa kertoo eheyttämisprosessista lama-ajan urheilupolitiikan miesvaltaisella näyttämöllä, jolla vallasta kamppailivat kaksi keskeisintä keskusjärjestöä, Suomen Valtakunnan Urheiluliitto ja Työväen Urheiluliitto.

Muistelmat avaavat monipuolisesti suomalaista urheilukulttuuria ja -politiikkaa kilpaurheilusta kuntoliikuntaan.