Yötuulen tyttären suusta ei tule sanoja. Tyttö kulkee eläinten joukossa, sihisee ja naksuttaa lintujen kielellä. Värikylläinen fantasiatrilogia saa loppunsa.

Yötuulen tyttären suusta ei tule sanoja. Pellavatukkainen tyttö kulkee eläinten joukossa, sihisee ja naksuttaa lintujen kielellä. Outoa lasta pelätään. Miten suhtautua sellaiseen, jolla ei edes ole nimeä?

Samaan aikaan Yötuulen kaksoisveli Musta Haukka tuntee vanhuuden venyttelevän jäsenissään. Shamaani on unohtanut kutsusanat, eivätkä voimat riitä henkimatkoille tuonpuoleiseen. Ja nyt jos koskaan Musta Haukka tarvitsisi voimiaan.

Yhdessä sammalväkeen kuuluvien Villavan ja Vesikon kanssa Lumen tytär ja shamaani vaeltavat tapaamaan Sanojen vartijoita. Matkalla he kohtaavat Tiiran, joka on pakomatkalla ja jonka Lumen tyttären valkea palmikko lumoaa. Vihreältä mereltä Tiira uskoo löytävänsä sanat lakien kirjoittamista varten. Niitä tarvitaan, jotta kotikonnuille voisi koittaa oikeudenmukaisemmat ajat.

Lumen tytär on upea lopetus Tuulia Ahon värikylläiselle fantasiatrilogialle. Sen aikaisempia osia ovat Kuikansulka (2005) ja Pääsky ja Yötuuli (2006).

”Kaikki kutsuivat tyttöä vain Lumen tyttäreksi odottaessaan, että hänen vaikenemisensa päättyisi.”