Voikkaan lakkoa käytiin Kymiyhtiön kolmella paperitehtaalla Kymintehtaan, Kuusankosken ja Voikkaan alueella vuonna 1904. Voikkaan tehtaan paperinlajittelusalissa työskennelleiden naisten aloittama lakko nähtiin aluksi tavanomaisena työtaisteluna, mutta se sai nopeasti siveellisen luonteen, kun naistyöläiset syyttivät tehtaan saksalaista salimestaria Eugen Schmitziä seksuaalisesta lähentelystä ja myöhemmin jopa raiskauksista.



Sortokausien aikana Voikkaan lakko sai suurta huomiota poikkeuksellisuutensa vuoksi. Lehdistödebatti alkoi syyskuussa 1904 ja jatkui vuoden 1905 puolelle. Etenkin Työmies-lehdellä oli selkeä vaikutus mielialan kohentajana ja työläisten kannustajana. Voikkaasta tuli esimerkki tehdastyön ongelmista ja teollisuuspaikkakuntien vaaroista työläisnaisten siveellisyydelle. Lakon jälkeen kovia kokeneet voikkaalaiset eivät hylänneet työväenyhdistystään, eikä paluuta tehtaan johdon mielestä parempiin aikoihin enää ollut. Monien käänteiden jälkeen naiset hävisivät lakon, mutta yleinen solidaarisuus oli nyt heidän puolellaan.