Tuula Palo löysi jo nuorena uskoon tultuaan ilon kertoessaan Jeesuksesta tutuille ja tuntemattomille. Lähetystyö oli sydämellä. Elämän matkaa jakamaan rinnalle tuli samanmielinen Juhani Palo. Suomessa koettiin herätyksen aikoja, ja monia etenkin nuoria Tuula ja Juhani saivat auttaa ottamaan vastaan Jeesuksen uskon. Arkinen työ – Tuula leikkaussalihoitajana, Juhani postimiehenä – ei aina antanut mahdollisuuksia kertoa Jeesuksesta, mutta vapaa-ajat ja lomat kuluivat paljolti evankelioinnin merkeissä.
Jumala yllätti kuitenkin jo eläkeikään ehtineen pariskunnan viemällä heidät kauas Itä-Siperiaan, josta löytyi varsinainen elämän kutsumus: viedä Jeesuksen evankeliumi buddhalaiselle kansalle burjaateille. Ihmeen kautta koulut avautuivat vierailuille, lapset ja nuoret ja heidän opettajansa saivat kuulla Jeesuksesta, joka pelastaa, ja kaikille annettiin ja kouluihin ja kirjastoihin jätettiin evankeliumeja, Uusia testamentteja, Raamattuja... Sadat burjaattikylien koulut tulivat tutuiksi. Paikalliset pastorit tulivat avuksi, monet syttyen näystä evankelioida burjaatteja. Seurakunnat ja köyhät pastorit saivat apua.
Kolmisenkymmentä usean viikon matkaa 15 vuoden aikana – eikä mitään puuttunut. Sana jäi itämään ja kasvoi. Jeesukseen uskovia burjaatteja on nyt jatkamassa työtä.
Juhani Palolla oli tapana kirjata tarkkaan ylös kylät ja kaupungit ja koulut, joissa Tuula ja hän saivat käydä kirjalahjoineen. Muistiinpanoista syntyi myöhemmin tämä kirja. Sen sanoman on tarkoitus rohkaista jokaista uskovaa lähtemään Jeesuksen kanssa sinne, minne Hän vie. Nuorena tai varttuneena tai vanhana. Kun Hän kutsuu, Hän varustaa. Kuka tietää, onko elämäsi tärkein, ihanin tehtävä odottamassa.
