Omaperäisiä tarinoita -kirjan tehtävät kehittävät yläkoulun ja toisen asteen oppilaiden oikeinkirjoituksen ja luovan kirjoittamisen taitoja. Ne sopivat sekä yleisopetuksessa että erityisopetuksessa opiskeleville oppilaille.

Omaperäisiä tarinoita -kirjan tehtävät vahvistavat tietotekstien kirjoittamisen taitoja, koska kirjassa opetellaan tekemään myös asiateksteistä mielenkiintoisempia. Toisaalta tarinoiden kirjoittajakin voi joutua etsimään tietoa esimerkiksi tarinan tapahtumapaikoista ja vaikkapa henkilöiden työstä.

Kirjan ensimmäisessä osassa harjoitellaan oppilaille useimmiten ongelmia tuottavia oikeinkirjoitusasioita: tavutusta, yhdyssanoja, ison alkukirjaimen käyttöä, verbin monikkomuotoja, possessiivisuffiksia ja välimerkkien käyttöä.

Toisessa osassa huomio kiinnitetään värikkääseen kieleen. Erityisesti mietitään, minkälaiset verbit ja adjektiivit muuttavat tarinan mielenkiintoiseksi ja hauskaksi. Samoin keksitään tavanomaisten substantiivien tilalle tekstiä elävöittäviä synonyymeja.

Kolmannessa osassa harjoitellaan tarinan kirjoittamista. Aluksi pohditaan, minkälaiset asiat tekevät tarinasta hauskan, jännittävän tai mieltä sykähdyttävän. Sitten mietitään, kuinka lukija saadaan kiinnostumaan tarinasta ja haluamaan lukea se kokonaan. Tähän vaikuttavat esimerkiksi kiinnostavat henkilöhahmot. Äänillä on tärkeä merkitys tarinan tunnelman luomisessa. Taitavasti kirjoitetusta tekstistä lukija voi tarinan edetessä löytää tietoa myös rivien välistä. Kirjassa on lisäksi ohjeita tarinan rakenteen suunnitteluun. Mietitään, minkälainen alku voi saada lukijan uteliaaksi, minkälaiset henkilöt ovat kiinnostavia ja miten tarina etenee sujuvasti. Myös tarinan loppua kannattaa suunnitella jo alkuvaiheessa. Jos halutaan, että tarinalla on yllättävä loppu, sen pitää olla uskottava ja tarinaan sopiva – ei irrallinen ja töksähtävä. Lukijalle voidaan myös antaa vihjeitä tulevasta tarinan eri vaiheissa.

Kirjan lopussa annetaan opettajalle kymmenen arviointikriteeriä oppilaiden kirjoitelmien arviointiin. Ne selkeyttävät arviointiprosessia. Jos käytössä ei ole selkeitä arviointikriteereitä, saattavat joidenkin oppilaiden tarinoissa olevat positiiviset piirteet jäädä huomaamatta. Myös oppilaiden tulisi tietää, mitä kriteereitä opettaja käyttää heidän tekstejään arvioidessaan.