Tutkimuksessa tarkastellaan poliisin toimintaedellytyksiä 2000-luvulla: millaisen toimintaympäristön poliisiorganisaatio, lainsäädäntö ja rikollisuusilmiöt muodostavat huumerikollisuuden torjunnalle. Aineistoina käytetään poliisien haastattelua, Tampereen poliisilaitoksella tehtyä kyselyä, esitutkinta- ja tutkintailmoitusaineistoa sekä poliisihallinnon tuottamia strategiapapereita.

Poliisi ei toimi irrallisena instituutiona yhteiskunnassa, vaan poliisiorganisaatio myöntää sille toimintaresurssit, lainsäädäntö määrittää toimintaoikeudet ja viime kädessä rikoksentekijät luovat toiminnan puitteet. Tutkimuksessa käsitellään poliisin omia arvostuksia lakisääteisten tehtävien ja kansalaisten odotusten ristipaineessa. Lisäksi tarkastellaan poliisin käsityksiä kontrollin vaikuttavuudesta sekä työn mielekkyydestä.

Suuri osa huumeiden ongelmakäyttäjistä syyllistyy huumerikosten lisäksi muihin rikoksiin, jolloin huumerikos paljastuu esimerkiksi omaisuus- tai liikennerikoksen tutkinnan kautta. Poliisien mukaan varsinaiseen huumausainerikollisuuden torjuntaan osallistuu aikaisempaa vähemmän henkilöstöä. Eri tehtävissä toimivien poliisien mukaan valtaosa kenttäpoliisien työajasta menee hälytysajoihin, tutkinta ruuhkautuu herkästi ja työssä jaksaminen heikkenee alituisen kiireen takia. Haastateltavat poliisit painottavat palaamista peruspoliisityöhön ja toimenpiteiden tarkempaa suhteuttamista tavoiteltaviin päämääriin. Perustyöhön palaamisella tarkoitetaan muun muassa sitä, että huumepoliisi viettäisi enemmän työaikaa laitoksen ulkopuolella hankkimassa ja päivittämässä kenttätuntumaansa.