”Meitä odotti henkilötäydennyskeskus 8 ja sen täydennyspataljoona 10 Juustjärvellä. Olipa sikamainen kylä, kylmä kuin helvetti ja tuulikin joka nurkassa. Kämpät kylmät ja hatarat, pienet ja likaiset. Viskaalit alle arvostelun. Tapasin kumminkin joukossa tutun kessun, ja ukko oli kersantti Tefka, Hannes”.

”Auton lautakuorman alta kuului hiljaista inisemistä, ja kun rohkaistuin sen verran, että uskalsin vilkaista sinne sisälle, näin milteipä ihmeekseni naisen khakinvärisessä siviiliunivormussa. Joku postineiti kai?” Mikä oli hänen kohtalonsa?

Päiväkirjan aito ja persoonallinen kirjoitustapa johdattaa lukijan jatkosodan tapahtumiin ja sen aiheuttamiin tuntemuksiin. Mitä ajatuksia herättää sairaalan hoivissa oleminen? Onko ilmassa rakkauden merkkejä? Miten opinnot edistyvät ja mitä vapaa-aika tuo tullessaan? Vastaukset kysymyksiin ja moneen muuhun mielenkiintoiseen aiheeseen lukija saa tämän huumorilla höystetyn päiväkirjan sivuilta.

”Eikä mikään liene yhtä hyvä kannustin kuin kunnianhimo, eikä mikään niin hyvä tuki kuin itseluottamus.”