Toivon matka jatkosodan hyökkäykseen alkoi Kiteen alueella perustetussa 43. rajajääkärikomppaniassa, joka oli divisioonan eri yksiköille alistettuna. Muun muassa 19. divisioona oli perustettu Etelä-Pohjanmaan miehistä, joiden kanssa Toivo teki yhteistyötä puolustaessaan Suomea. Matka Kiteeltä aina Karjalan kannakselle saakka oli monivaiheinen. Vuoden 1941 joulun vietto tapahtui sotarintamalla nauttien jouluruokaa ja kahvia kanttiinina toimineessa kylmässä ladossa. Kotirintamalla Marialla riitti evakkoreissun ja kotitilan töiden lisäksi touhua ruoka- ja vaatepakettien laitossa. Toivo sotarintamalla odotti ruokaa ja lämpimiä vaatteita, mutta myös Helsingin, Kuopion ja Joensuun sukulaiset olivat ruoka-apua vailla. Pakettien laitto ei ollut yksinkertaista, koska ei ollut varmaa, menevätkö ne edes perille. Voi meni kuitenkin perille, kun se oli piilotettu vehnäjauhopussiin jauhojen sekaan. Elämä oli raskasta fyysisesti ja henkisesti, mutta kuitenkin jaksettiin elää parempaan huomiseen uskoen. Kirjeiden sanoma ja sotapäiväkirjoista kerätty tieto tuo esille mielenkiintoisia arkisia asioita mm. komppanialle määrätyn halonhakkuun määrästä ja kotirintaman viljan korjuutalkoista, riihessä puintiakaan unohtamatta. Kirja on jatkoa vuonna 2011 ilmestyneelle teokselle "Koti- ja sotarintaman välistä kirjeenvaihtoa vuosina 1939-1940".