PELLO keskisessä Tornionlaaksossa oli vuosisatojen ajan aina 1580-luvulle asti suomalaisen uudisasutuksen pohjoisin kylä Lapinmaan rajalla. Myöhempi talonpoikainen asutus Suomen ja Ruotsin Lapissa on pitkälti levinnyt alunperin juuri Pellon taloista pohjoiseen: Kolariin, Pajalaan, Muonioon ja Enontekiölle sekä sieltä edelleen Kittilää ja Inaria myöten (Kyrö).

Tässä teoksessa esitetään ensimmäistä kertaa Pellon kylän kaikki verotetut kantatalot, tytärtalot ja uudistalot sekä niiden omistuksen ja isännyyden muutokset savu savulta ja polvi polvelta alkaen keskiajan lopulta aina jokilaakson yhtenäisen asutuksen halkaisseeseen riikinjakoon eli Haminan rauhaan 1809 saakka.

Kirja avaa ensimmäistä kertaa uraauurtavalla tavalla myös dna:han perustuvan nykyaikaisen geneettisen sukututkimuksen avun kylän asutuksen varhaissuomalaisen alkuperän selvittämiseen. Dna-tutkimuksella on kartoitettu kylän kolmen ydinsuvun – Kyllin, Kyrön ja Pellon – talojen esipolvien lähtöalueet.

Teos on ensimmäinen osa Turtola-Pellon pitäjän asutuksen kehityksen perinpohjaista selvittämistä. Seuraavissa osissa esitetään vastaava selvitys pitäjän muista kylistä sekä Pellon kylän asutuksen laajeneminen 1800-luvulla.