1990-luvulta lähtien kunnallisissa työpaikoissa on eletty epävarmuuden ja muutosten aikaa. Koulutus on nostettu yhdeksi keinoksi yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen parantamisessa. Koulutuksen avulla uskotaan parantavan myös työntekijöiden mahdollisuuksia muuttuvilla työmarkkinoilla. Tutkimus tarkastelee omaehtoista ryhmäopiskelua ammatillisen kehittymisen ja työelämän muutostilanteiden kohtaamisen väylänä sekä ammattiliiton opintoryhmille tarjoaman ohjauksellisen tuen merkitystä. Tutkimuksen taustalla on Kunta-alan ammattiliiton KTV:n toteuttama ammatillinen täydennyskoulutuskokeilu, jossa kolmetoista opintoryhmää opiskeli omin avuin vuoden ajan. Ammattiliitto tarjosi ryhmien avuksi tukihenkilön. Yhteydenpito tukihenkilön ja ryhmien välillä toteutui kirjeenvaihtona tukihenkilön kommentoidessa ryhmien kirjoittamia ryhmäoppimispäiväkirjoja. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen toimintatutkimus. Tutkimuksen mukaan omin avuin tapahtuva työntekijöiden ryhmäopiskelu valmensi kohtaamaan ja hallitsemaan työelämän muutostilanteita. Ryhmäopiskelu vahvisti ammattitaitoa, sosiaalista kanssakäymistä ja dialogivalmiuksia sekä aktivoi työpaikan ja oman työn kehittämiseen. Kuitenkin uuden osaamisen hyödyntäminen työssä rajoittui pääasiassa työntekijän ajattelutavan muuttumiseen. Toiminnallinen muutos näytti olleen mahdollista vain, jos työntekijä saattoi itse päättää työn tekemisen tavoista tai jos opiskeluun osallistui samanaikaisesti koko työyhteisö. Vaikka työntekijällä oli lähiesimiehen lupa opiskella työajalla ja -paikalla, jäi oppimisen kokemusten välittäminen työyhteisössä työntekijän oman aktiivisuuden varaan. Tutkimus herättää pohtimaan, miten paljon muodollisessa koulutuksessa, omaehtoisessa opiskelussa ja epävirallisissa verkostoissa hankittua osaamista jää hyödyntämättä työelämässä työpaikan toimintakulttuurin ja taitamattoman johtamistavan vuoksi. Työntekijöiden aktivoituminen työpaikalla johti välittömän yhteistoiminnan lisääntymiseen. Opiskelu rohkaisi ryhmien jäseniä käynnistämään työn muutosta koskevia keskusteluja lähiesimiehen, oman työyhteisön ja kuntapäättäjien kanssa. Siten opiskelu edisti myös ammattiliiton edunvalvontaa työn tuotannollisiin kysymyksiin vaikuttamisessa. Muutostilanteissa ryhmäopiskelu näytti paikanneen sellaisia työpaikoilta puuttuneita keskustelufoorumeja, joissa työntekijät yhdessä esimiehen kanssa valmistautuvat uusien tilanteiden kohtaamiseen. Sen sijaan opintoryhmät eivät hyödyntäneet oman ammattiyhdistyksen apua kiperissäkään muutostilanteissa. Tutkimus nostaa pohtimaan, heikentääkö ryhmäopiskelun mukanaan tuoma aktiivisuuden lisääntyminen työpaikalla paikallisten ammattiyhdistysten kautta tapahtuvaa edunvalvontaa. Tutkimuksessa kokeiltiin ensimmäistä kertaa Suomessa ryhmäoppimispäiväkirjaa ryhmien opiskelun ja ohjauksen tukena. Tutkimus osoitti, että omaehtoisen ryhmäopiskelun tukeminen onnistuu myös tukihenkilön lähettämien päiväkirjojen kommenttikirjeiden avulla. Niiden lisäksi tarvitaan erityisesti opiskelun alkuvaiheessa yhteisiä tapaamisia ryhmän ja tukihenkilön välillä. Kommenttikirjeistä ryhmät saivat rohkaisua opiskelulleen. Tutkimuksen mukaan ryhmät eivät osanneet käyttää päiväkirjaa oman oppimisen arvioinnin välineenä, vaikka ryhmät kokivat päiväkirjan kirjoittamisen ryhdittäneen opiskelua ja helpottaneen opiskelun kertausta. Tutkimus nosti esille tarpeen tukea aikuisten kirjoitus- ja lukutaidon kehittämistä. Tutkimustulokset antavat välineitä kehittää omaehtoisen ryhmäopiskelun ohjauksellisen tuen muotoja vapaassa sivistystyössä.