My Sonata for Alto Saxophone and Piano (2018) was commissioned by Joonatan Rautiola. Composing for such a great virtuoso is a privilege: whatever I write, I can be sure that Joonatan will play it exactly the way I had envisioned. The Sonata is the only work I have written in two distinctly separate stages. In 2008 Mänttä Music Festival commissioned a work for alto saxophone and piano - which was also premiered by Joonatan. Already then Joonatan proposed that I enlarge the work into a full Sonata. This happened finally, ten years later. It was interesting to revisit my idiom and thinking of 2008. Much has changed, but much hasn't. In the finale of the Sonata I use, once again, my beloved Venezuelan merengue rhythm. The finale ends the work in a euphoric mood. There are, however, also some more somber passages in the Sonata.



Sonata for Alto Saxophone and Piano (2018) pianolle syntyi Joonatan Rautiolan tilauksesta. Hänen kaltaiselleen, huikealle soittajalle säveltäminen on herkkua: voin kirjoittaa oikeastaan ihan mitä vaan, ja tiedän, että kaikki toteutuu juuri niin kuin olin ajatellutkin. Sonaatti on ainoa sävellykseni joka on syntynyt ikään kuin kahdessa erässä. Sävelsin Mäntän Musiikkijuhlien tilauksesta 2008 teoksen Gravity Groove alttosaksofonille ja pianolle, ja jo tuolloin Joonatan heitti ilmoille ehdotuksen, että laajentaisin teoksen saksofonisonaatiksi. Sitten aikaa vierähtikin melkein kymmenen vuotta, ennen kuin asia tuli ajankohtaiseksi ja säveltäminen saattoi alkaa. Oli hauskaa, mutta myös haasteellista työstää kertaalleen sävellettyä materiaalia uudestaan. Paljon on sävelkielessäni muuttunut, mutta paljon on myös samaa kuin vuonna 2008. Saksofonisonaattin finaalissa käytän pitkästä aikaa taas venezuelalaista, minulle aina niin rakasta merengue-rytmiä ja teos päättyykin tuon tanssin pyörteissä suorastaan euforisiin tunnelmiin, vaikka matkan varrella onkin käyty välillä myös synkemmissä tunnelmissa.