Huhtikuun 6. päivänä 1918 valkoiset valtasivat Tampereen. Kolme päivää aiemmin Saksan Itämeren divisioona oli noussut maihin Hangossa ja eteni kohti punaista pääkaupunkia Helsinkiä. Sisällissodan ratkaisu häämötti.

Helsinkiä suojasivat venäläisten maailmansodan aikana rakentamat vahvat linnoitetut asemat, mutta silti kaupungin punaisten puolustajien itseluottamus horjui. Paikallinen punakaartin johto halusi antautua, mutta radikaalit kaartilaiset vaativat taisteluun ryhtymistä. Vallankumouksen kehtoa ei haluttu luovuttaa viholliselle.

FT Tuomas Hoppu kuvaa Helsingin valtaustaistelua verevästi ruohonjuuritasolta, myös aikalaisten suulla:
"Ensimmäiseksi tavoitteeksi otimme Johanneksen kirkon kiviset aitapylväät, joiden jokaiseen suojaan katsoimme kahden miehen sopivan. Karjalainen komensi syöksyyn ja juoksi ensimmäisenä. Minä juoksin toisena ja jälellä olevien piti tulla perässä pituusjärjestyksessä. Sekä Karjalainen että minä selviydyimme vahingoittumattomina, mutta kaksi pisintä miestä, yllämainittu Lehtonen ja maisteri Valle, haavoittuivat lievästi."