Teollinen nahanvalmistus alkoi Suomessa Tampereella vuonna 1819, ja nahkateollisuus kohosi merkittäväksi teollisuudenalaksi jo saman vuosisadan lopulla. Kenkäteollisuuden synty ja ensimmäinen maailmansota edesauttoivat 1900 -luvulla edelleen sen nousua, mutta myös ulkomaista kilpailua alkoi esiintyä enenevässä määrin.

Toista maailmansotaa seurasivat raaka-ainepula ja säännöstelytalous. Tuotannon painopiste vaihteli kenkä-ja pukinenahasta huonekalunahkaan. Idänkaupan ansiosta Suomen nahkateollisuus selvisi 1980 -luvulle asti muita pohjoismaita paremmin. Suhdanneherkät markkinat ja kiristyvä kilpailu johtivat kuitenkin siihen, että yritys toisensa jälkeen joutui lopettamaan, kunnes tämän vuosituhannen alkupuolella jäljellä oli enää puolenkymmentä pientä yritystä.

Kahdensadan vuoden ajan nahkatehtaat olivat monien paikkakuntien suurimpia teollisuusyrityksiä tarjoten parhaina aikoinaan työtä tuhansille suomalaisille.