Vaeltaja on patikoimassa aikuisen poikansa kanssa syvällä Nepalissa, Himalajan päätä huippaavilla ja jumalaisen kauniilla rinteillä. Noususta tulee liian nopeaa ja poika saa sen seurauksena vuoristotaudin, pahaenteisen AMS:n. Vaeltaja säikähtää ja alkaa pojan yskintää kuunnellessaan pelätä kaikkein pahinta. Vanha intialainen tantramestari, loukostaan ilmestyvä Joogananda, käskee vaeltajaa keskittymään pojan sijasta elämän nautintoihin. Muistelemaan Shangri Lan kiehtovia buddhalaisseremonioita ja majatalon säteilevää buddhalaisemäntää. Eikä ainoastaan muistelemaan, vaan elämään todeksi tämän auringonvalossa kylpeneen magnoliankukkalodgen merkillisiä pieniä ihmeitä. Vielä vuorilta laskeutumisen jälkeen, Kathmandun Thamelin kujilla, vaeltaja törmää vilinässä pitkähameiseen puiseen lintukuningattareen. Shakkilaudan ruutupaikkoja jaettuaan tämä alkaa asetella myös vaeltajan arvoja ja tuntemuksia uudenlaiseen järjestykseen.

Lintukuningatar päättää Tapani Tukiaisen Nepalia koskevan päiväkirjatrilogian. Sarja loppuu, mutta elämän ihmetteleminen on vielä aluillaan. "Keskellä Himalajan talvea, susien väijyessä lähistöllä, ylpeys on järjetöntä ylellisyyttä." Evald Flisar, Tietäjän oppipoika.