"Kun W. H. Audenilta kysyttiin, voiko runous muuttaa yhteiskuntaa, hän sanoi ei, entä voiko runous muuttaa ihmisluontoa, ei, sanoi W. H. Auden. Mutta mitä runot siis voivat tehdä? Sallia meidän keskustella kuolleiden kanssa, sanoi W. H Auden, muistuttaa että iloitsisimme vähän elämästä tai ainakin kestäisimme vähän paremmin, pitää meille hetken seuraa."

Muistiinmerkinnöissään menetyksestä Tua Forsström siteeraa W. H. Audenia. Maaginen ajattelu on itsestään selvä selviytymisstrategia runojen todellisuudessa. Ja mitä tehdä rakkaudelle, josta tuli koditon?

Muistatko yhä kun olit lapsi
ja kuljit päivästä toiseen samaa matkaa kanssamme?
Oli pieni koski joka kohisi niin
kovaa, ja kallio kaatui veteen