Jokainen Tua Forsströmin runokokoelma on tapaus. Hänen edellinen suomennettu kokoelmansa Mutta kuvittelin että sydän ei tunne rajoja (Teos 2008) sisälsi teokset Mineraler (Söderström 2003) ja Sånger (Söderström 2006) ja sai ilmestyessään loistavat arvostelut. Sitä kiitettiin vivahteikkuudesta ja elinvoimaisuudesta, siroudesta ja kuulaista säkeistä - sekä taitavasta Caj Westerbergin suomennoksesta, joka myös nyt ilmestyvän kokoelman kohdalla tekee kunniaa alkukielisille runosäkeille.

Tenalassa asuva Tua Forsström (s. 1947) on päätoiminen kirjailija, joka on kirjoittanut myös radioteatteria, kamarinäytelmiä ja tekstejä musiikkiteoksiin. Hänen runojaan on käännetty lukuisille kielille, muun muassa tanskaksi, saksaksi, ranskaksi, espanjaksi ja englanniksi. Forsström on sukupolvensa suomalaisista runoilijoista palkituin, ja yhtä tunnettu ja arvostettu sekä Ruotsissa että kotimaassaan. Vuonna 1998 hän sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon ja vuonna 2007 arvostetun Samfundet De Nion palkinnon, jonka perusteluiden mukaan hän kirjoittaa lyyristä runoutta, jossa yhdistyvät terävyys ja laulavuus ja jossa käsitellään vahvoja tunteita sortumatta banaaliuteen.

Nyt ilmestyvän kokoelman uudet runot solmiutuvat - paikoin aivan konkreettisesti - yhteen Forsströmin aiemman tuotannon kanssa. Niissä ihme ja rakkaus löytyvät kaikkein arkisimman keskeltä.