Chlamydia pneumoniae, keuhkoklamydia, on hyvin yleinen bakteeri ihmiskunnassa aiheuttaen sekä lieviä että vakavia hengitystieinfektioita. Keuhkoklamydia on yhdistetty myös kroonisten sairauksien kuten sydän ja veristuonitautien ja astman kehittymiseen, ja infektion onnistunut hoito ja bakteerin juuriminen elimistöstä olisi tällöin hyvin tärkeää. Väitöskirjatyössäni on pyritty selvittämään keuhkoklamydiainfektion kroonistumista, infektioiden aiheuttamia muutoksia aortan seinämässä sekä akuutin ja kroonistuneen infektion hoitoa käyttäen tutkimuksissa villityypin C57BL/6J hiirimallia. Hiiret infektoitiin klamydialla intranasaalisesti kerran tai useampia kertoja. Antibioottihoidot (telitromysiini, levofloksasiini, erytromysiini) aloitettiin kolme vuorokautta infektion jälkeen ja annettiin joko välittömästi jokaisen tai viivästyneesti toisen tai kolmannen infektion jälkeen. Kasveista peräisin olevien fenolisten yhdisteiden (kversetiini, luteoliini, oktyyligallaatti) hoidot aloitettiin kolme vuorokautta ennen infektiota. Akuutti infektio vaikutti aortan relaksaatiovasteisiin siten, että prostanoidi-välitteisen relaksaation osuus korostui infektoiduilla eläimillä. Lisäksi toistuvat infektiot lisäsivät merkitsevästi aortan sinuksen rasvakertymiä. Käytetyt antibioottihoidot olivat tehokkaita akuutin infektion hoidossa, mutta mikään yhdisteistä ei kyennyt täysin poistamaan keuhkojen klamydia-PCR-positiivisuutta, ja ainoastaan välittömästi jokaisen infektion jälkeen annetulla hoidolla oli vaikutusta aortan lipidikertymiin. Luteoliini hillitsi tehokkaasti akuuttia keuhkoinfektiota sekä vähensi infektiivisen klamydian määrää keuhkoissa. Tulokset puoltavat keuhkoklamydian ateroskleroosia edistävää vaikutusta. Perinteiset antimikrobihoidot eivät aina kykene estämään infektion kroonistumista eivätkä hoitamaan jo kroonistunutta infektiota, joten vaihtoehtoisten hoitojen kehittäminen on tärkeää