Sairas juttu on tutkimus terveysjournalismin teoriasta ja käytännöstä. Tutkimus haastaa aiempaa terveysviestinnän ja -journalismin tutkimusta väittämällä, ettei terveysjournalismi ole terveys- ja sairausinformaation välittäjä vaan terveyksiä ja sairauksia järjestävä yhteiskunnallinen ja kulttuurinen käytäntö. Tämä väite asettaa terveysjournalismin käytännöt ja journalismikritiikin uuden kysymyksen eteen. Terveysjournalismissa ei pidä vain kysyä, ovatko tiedot oikein vaan on kysyttävä, millaista terveyden ja sairauden järjestystä journalismi tuottaa. Tutkimuksessa eritellään sekä teoreettisesti että empiirisesti terveysviestinnän ja -journalismin suhdetta terveyksiin ja sairauksiin. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa tarkastellaan terveysviestinnän tutkimuksen tutkimusasetelmia ja teoreettisia lähtökohtia. Valtaosa aiemmasta terveysviestinnän tutkimuksesta on ollut käytännöllispainotteista. Tutkimuksissa ei ole pohdittu viestinnän suhdetta terveyteen ja sairauteen, eikä niissä ole eksplisiittisesti esitetty terveysviestinnän määritelmiä. Tutkimusasetelmat kuitenkin kertovat, että niin viestintä kuin journalismikin on tyypillisesti ymmärretty ennen muuta terveys- ja sairaussanomien välittäjiksi. Tässä tutkimuksessa lähtökohta on toinen. Terveydet ja sairaudet eivät ole journalismin ulkopuolisia ilmiöitä vaan ne rakentuvat journalismissa. Journalismin terveyksien ja sairauksien erittelemiseksi ja ymmärtämiseksi tutkimuksessa on kehitetty terveyden ja sairauden kolmen ulottuvuuden malli. Ulottuvuudet kuvaavat terveyksien ja sairauksien määrittelijöiden ja määritelmien monimuotoisuutta. Kolme ulottuvuutta ovat lääketieteellinen tauti (disease), sairauden kokemukseen perustuva potemus (illness) sekä terveyden ja sairauden sosiaalinen järjestys (sickness). Tutkimuksen toisessa, empiirisessä osassa eritellään sanomalehden sivuille rakentuvaa journalistista sairaalaa. Tutkimusaineisto koostuu Aamulehdessä vuosina 1980–1998 julkaistuista jutuista, joissa käsitellään Tampereen yliopistollista sairaalaa ja Pirkanmaan sairaanhoitopiiriä. Sanomalehden sairaala on pystyvä toimija, joka käyttää uhan ja hallinnan tasapainoa ylläpitääkseen terveyksien ja sairauksien sosiaalista järjestystä. Terveyksien ja sairauksien sosiaalinen järjestys tukeutuu lääketieteelliseen tautijärjestykseen. Potilas asemoidaan äänettömäksi taudin kantajaksi, jonka tehtävänä on vakuuttaa sairaalan toimivuutta. Yksittäiset potilaiden tarinat kyseenalaistavat sairaalan pystyvää toimijuutta. Erityisen vahvasti potilaat ovat läsnä yleisönosastossa, jossa potilaat sekä kiittävät että moittivat sairaalaa. Yleisönosastossa henkilökunta ja potilaat kohtaavat. Yleisönosaston äänekäs ja aktiivinen potiluus (patienthood) murtaa sanomalehden sairaalan järjestystä ja nostaa näkyviin sairaalan toimimattoman ja kyvyttömän puolen.