Kertomus uskosta ja epäuskosta, hitaasta ja nopeasta kuolemasta sekä eräästä harvinaislaatuisesta mausteviinasta.

Olof Helmersson oli vapaakirkollisen herätysliikkeen johtohahmo 1950-luvun Västerbottenissa. Hän oli vaikuttava ja karismaattinen niin ruumiinrakenteeltaan kuin saarnaamisen lahjoiltaan. Vahvoina vuosinaan hän pelasti 416 sielua, jotkut kahteen kertaan, haitarimusiikin tahdissa.

Puoli vuosisataa myöhemmin Helmersson palaa hänelle vieraaksi muuttuneelle seudulle. Nyt hänellä on aivan toisenlainen sanoma kuin nuorena: hänen pitäisi saada ihmiset vakuuttuneeksi siitä, että Jumalaan ei kannata uskoa. Tehtävän tekee vaikeaksi se, että suurin osa pelastetuista on ennen hänen paluutaan ehtinyt kuolla tai jo muutenkin luopua uskostaan. Jotkut harvat taas pitävät pelastuksesta kiinni viimeiseen hengenvetoon.

Elinvoimaisimman kautensa ohittaneen entisen saarnamiehen ja harvaan asutun maaseudun kuvauksessa on kaihoisa vire, mutta valoa tarinaan tuovat Lindgrenin oivaltava kerronta ja myötätuntoinen huumori.