Uusi kirja antaa äänen vanhoillilestadiolaisuudesta irtautuneille
"Nyt vapaa olen - vanhoillislestadiolaisuudesta irtautuneiden kertomuksia" -kirja sisältää toistakymmentä kertomusta siitä, mitä liikkeessä kasvaneelle merkitsee sen oppirakennelman sortuminen ja yhteisöstä irtautuminen. Kirja antaa äänen kokemuksille, joita ei ole haluttu kuulla liikkeen sisällä eikä kenties ymmärretty liikkeen ulkopuolella. - Liikkeen sisälllä irtautumiskertomukset usein sivuutetaan sanomalla, että "synti vei ulos Jumalan valtakunnasta".
Kirjan kertomusten perusteella näyttää pikemminkin siltä, että rehellisyys on se, joka vie ihmisiä ulos liikkeestä, kirjan toiminttanut "Topi Linjama" sanoo. Yhteisön ulkopuolella irtautumisen problematiikkaa ei aina ymmärretä. Jos maailmankuva, identiteetti, moraali, sosiaaliset suhteet ja monet suuret elämänvalinnat kytkeytyvät liikkeeseen, siitä ei irtauduta hiiren klikkauksella. Nimimerkki "Jani K". kirjoittaa maailmanjärjestyksen sortumisesta ja sitä seuranneista viikoista näin:
-"Mielessäni alkoi pyöriä eräänlainen henkilökohtainen historianauha. Vuosien varrella omaksumani käsitykset putoilivat eteeni yksi toisensa jälkeen ja kaikki oli arvioitava uudelleen, koko elämä."Kirja tarjoaa yhden näkökulman vanhoillislestadiolaiseen todellisuuteen siinä missä vaikkapa Päivämies tai Maijan tarina. Koko totuutta liikkeestä se ei yritä kertoa. - Kun tarinavarantoa kartutetaan, kuva liikkeestä tarkentuu ja rikastuu, Linjama toteaa. Yhteisöstä ja sen katsantokannasta luopuminen on ollut kirjoittajille suuri muutos. Sitä verrataan parannuskokemukseen ja vapaus on yksi keskeisiä päätöstä seuranneita tunteita. Vähitellen elämä palautuu uomiinsa, kuten nimimerkki "Kaisa" kertoo: - "Ero liikkeestä oli hyvin suuri kokemus. Nyt jälkeenpäin katson sitä rauhallisesti olkani yli. Herätysliike on osa minua, se on etninen alkuperäni." Kirjoittajat ovat iältään 30-50-vuotiaita ja heistä puolet on miehiä, puolet naisia. Viisi kirjoittaa kokemuksistaan omalla nimellään. Irtautumiset ajoittuvat viime vuosiin.
