Samuuksiin samuuksiin on proosarunokokoelma, joka kertoo ennen kaikkea samuudesta. Samuus asuu meissä. Se tuntuu meidän jalkapohjissamme arkuutena, joka ei katoa. Erikoisuuden tavoittelussakin jäämme kiinni samuudesta. Kaikki ottamamme persoonalliset tatuoinnit ja huomiota herättävät lävistyksetkin näyttäytyvät loppujen lopuksi vain merkkeinä siitä, että me olemme kaikki samoja. Haluamme olla. Haluamme, vaikka emme sitä välttämättä ollenkaan tahdo. Kaiken aikaa me kaipaamme samuuden kosketusta.

Samuuksiin samuuksiin, sinne me tässä ympärillämme vaeltavassa tyhjyydessä yhdessä kummeksitaan, orpoina parkoina ja klenkkaavina jalkapuolina kaikki, koska vuosisadan temppu ei onnistunutkaan aivan niin kuin piti. Samuuksiin samuuksiin, sinne me tässä ympärillämme vaeltavassa tyhjyydessä yhdessä kummeksitaan, homoina merimiehinä ja linnakundeina kaikki, koska persoonallinen tatuointi ei onnistunutkaan aivan niin kuin piti, vaan siitä tuli väärällä tavalla persoonallinen.

Samuuden lisäksi toiseksi keskeiseksi teemaksi nousee todellisuuden vääntymät. Hyvinä esimerkkeinä näistä todellisuuden vääntymistä käyvät runot Metallica ja Pari faktaa tammenterhosta. Niissä Metallica ja tammenterho ovat jotain ihan muuta kuin tunnettu bändi ja tammen tuottama pähkinä.