Taidokkaasti piirretty humoristisen minimalistinen strippisarjakuva kertoo elämästä metsässä. Näkökulma on ensinäkemältä varsin pysähtynyt. Kivi ja kuusi. Lampi ja koivu. Kanto ja melkein pystyynkuollut puu. Nyt on annettu puheenvuoro metsän harvemmin kuulluille jäsenille. Luonto nähdään ja kuullaan eri tavalla kuin ennen. Kivi saa ilmeitä, kun hänet oppii tuntemaan hänet ja hänen kivikovan luonteensa. Sivuhahmoina vierailee eläimiä, jotka kuusi ja kivi kokevat lähinnä rasittavina. Tosin kuusi nauttii lokeista, jotka käyttävät herra Kiveä lähinnä maalitauluna.

He ovat kaksi toisilleen täysin vierasta hahmoa, jotka eivät voi kävellä pois tilanteesta vaan joutuvat kohtaamaan toisensa, joka aamu, päivä, ilta ja yö. Huumori syntyy tilanteesta, missä toista vain joutuu sietämään erilaisuudesta huolimatta. Kyseessä voisi olla suhde naapuriin tai vanhaan pariskuntaan. Niinpä naljailun keskellä voi olla kaipausta ja ystävyyttäkin. Vaikka sitä ei ehkä aina haluta sanoa ääneen.

Kivi on saanut kyllästymiseen asti kuulla uusien kuusien kehuvan keskellä yötä, miten oksalle on ilmestynyt uusi uljas käpy. Kuusen näkökulmasta taas kivi on vanha kalkkeutunut hölmö, jonka aikakäsitys on aivan liian hidas edes normaaliin keskusteluun. Toisen uuden vuoden toivotuksiin vastaaminen voi viedä koko vuoden.

Tomi Rantalan (s. 1971) Metsäläiset antaa puheenvuoron sille osalle luontoa, jonka me yleensä koemme mykäksi. Rantalan työhistorissan kuuluu myös lauta- ja mobiilipelien tekemisiä sekä grafiikkaa. Tällä hetkellä hän luo tietokonepelejä Singaporelaiselle Active Interactions yritykselle messutapahtumiin yms. käyttöön. Metsäläisiä luettuamme emme enää näe edes pihalla olevaa kiveä aivan samoin silmin kuin aiemmin.